en  fr  de

FREPA in Finland

This country page offers an overview about developments in Finland and documents available in Finnish. This page is only available in the country's language.

Monikielisyyttä hyödyntävä lähestymistapa kieliin ja kulttuureihin 

Kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta hyödyntävällä lähestymistavalla tarkoitetaan didaktiikkaa, jossa otetaan opetuksessa käsiteltäväksi useita eri kielen tai kulttuurin variaatioita samaan aikaan, Tätä voi verrata //  perinteisempään lähestymistapaan, jossa yhtä kieltä tai kulttuuria käsitellään muista kielistä ja kulttuureista erillisenä, omana yksikkönään. Tällaisia lähtökohdiltaan yksikielisiä (tai –kulttuurisia) menetelmiä suosittiin etenkin silloin, kun strukturaalisia, ja myöhemmässä vaiheessa niin kutsuttuja kommunikatiivisia, metodeja vielä kehiteltiin, ja kieltenopetuksessa pyrittiin välttämään kaikenlaista kääntämistä tai äidinkieleen nojautumista.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on kieltenopetuksessa syntynyt neljä kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta hyödyntävää lähestymistapaa. 

Tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta

Lukuisissa  eurooppalaisissa projekteissa on sovellettu käsitettä  ”tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta” laajemmin seuraavan määritelmän pohjalta: ” tietoisuutta kielellisestä monimuotoisuudesta käytetään kuvaamaan lähestymistapaa, joka huomioi opetustilanteessa kielet, jotka eivät yleisesti ottaen ole koulun opetusohjelmassa”. Tämä ei kuitenkaan rajaa ulkuopuolelle muita kieliä: lähestymistavassa huomioidaan varsinaiset opetuskielet sekä kaikki muut kielet, joita opiskellaan. Koulun kontekstissa käytettävien kielten lisäksi huomiota kiinnitetään myös muihin kieliin  tai kielen variantteihin, joita ympäristössä on havaittavissa tai joita oppilaiden perheissä käytetään, mistä tahansa maailman kolkasta ilman minkäänlaisia rajauksia. 

Johtuen niiden kielten suuresta määrästä, joiden kanssa oppilaat joutuvat tekemisiin – usein jopa muutamia kymmeniä – tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta lienee monimuotoisista (pluralistisista) lähestymistavoista äärimmäisin. Sitä alettiin alun perin kehittää, jotta koululaiset jo koulutaipaleen alussa havahtuisivat kielelliseen monimuotoisuuteen ja siihen, että heillä itsellään on useita eri kotikieliä. Näin voidaan kattavammin tunnustaa ja huomioida kielet, jotka tulevat lasten mukana koulumaailmaan. Kyse on eräänlaisista kouluun tulevien lasten valmistavista oppikokonaisuuksista, joita on erinäisissä alakouluissa laadittu. Mutta toiminta tukee tietysti kaikkia kouluaikaisia kieliopintoja.

Ranskankielinen termi l’éveil aux langues (tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta)  - ymmärrettynä samansisältöisesti kuin Evlang- ja Jaling –hankkeissa  - linkittyy läheisesti E. Hawkinsin 1980-luvun Britanniassa lanseeraamaan kielitietoisuuden käsitteeseen. Nykyään kuitenkin éveil aux langues –käsite ymmärretään ennemminkin kielitietoisuuden alakäsitteeksi. Kielitietoisuuden parissa tuotetaan enemmän psykolingvistista tutkimusta kuin pedagogista, eikä ilmiöön välttämättä liitetä sitä, että oppilas toimisi useampien kielten kanssa. Jotta tämä näkökulma tulisi selkeämmin esille, ne, jotka toimivat käsitteen éveil aux langues parissa, käyttävät mieluummin englanninkielistä termiä awakening to languges (suom. tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta).

Sukulaiskielten välisten suhteiden ymmärtäminen

Lähestymistavassa, jota kutsutaan sukulaiskielten välisten suhteiden hyödyntämiseksi,  harjoittelussa on mukana kaksi tai useampia samaan kieliperheeseen kuuluvaa kieltä (romaaniset, germaaniset, slaavilaiset kielet jne). Yksi kielistä on oppilaalle tuttu joko kotoa, koulun opetuskielenä tai hänen opiskelemanaan kielenä. Tässä lähestymistavassa huomio kiinnitetään systemaattisesti reseptiivisiin eli ymmärtämisen taitoihin. Näin siksi, että uuden kielen ymmärtämisen taitoja voi suhteellisen helposti kehittää etsimällä samankaltaisia piirteitä jo osaamistaan kielistä. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö vastaavaa tekniikkaa voisi käyttää myös tuottamistaitojen kehittämiseksi.

90-luvun loppupuolella tällä alalla tehtiin romaanisella kielialueella uraauurtavaa työtä aikuisopiskelijoiden parissa (mukaan lukien korkeakouluopiskelijat), kuten myös Saksassa, Skandinaviassa ja slaavilaisissa maissa. Euroopan tasolla useita hankkeita oli tukemassa Euroopan unioni. Esimerkkejä näistä hankkeista löytyy joistakin materiaaleista, jotka tukevat tietoisuutta kielellisestä monimuotoisuudesta, mutta yleisesti ottaen kouluissa ei juurikaan ole hyödynnetty sukulaiskielten välisten suhteiden ymmärtämistä.

Aiemmin osatun hyödyntäminen uusien kielten oppimisessa

Eri kielten yhteyksiä hyödyntävällä pedagogisella lähestymistavalla autetaan oppijoita rakentamaan yhteyksiä koulussa virallisesti opetettavien tai käytettävien kielten välillä. Keskeisenä tavoitteena on käyttää hyödyksi jo osattuja asioita ja siirtää ne opittaviin asioihin: koulun opetuskielen hallintaa käytetään hyväksi, kun opitaan ensimmäistä vierasta kieltä, josta karttuvaa tietoa voi edelleen hyödyntää, kun yritetään omaksua toista kieltä jne. ja sama pätee myös päinvastoin. Tässäkään lähestymistavassa ei jätetä huomioimatta oppijoiden kotikieliä, etenkään silloin, kun ne ovat mukana opetusohjelmassa. Näin ollen yhdellä oppilaalla voi olla kaksi (tai jopa kolme-neljä) kieltä, joita ”käsitellään” samanaikaisesti.

Eri kielten yhteyksiä hyödyntävää pedagogiikka on jo 80-luvun alussa hyödyntänyt E. Rouelt. Samantapaisia ajatuksia on esitetty ns. German after English –projekteissa, joissa kumpikin kieli on ollut oppijan vieras kieli (ks. Tertiary language –tutkimukset). On myös tutkittu, millä keinoin koulun virallisen kielen voi linkittää vieraan kielen opintoihin kielten välisiä yhteyksiä hyödyntävästä näkökulmasta. Myös kaksikielinen koulutus voi ammentaa kielten linkittämisestä ohjaamalla oppilaat hyödyntämään kielten välisiä yhteyksiä kaikkien oppiaineiden tunneilla. 

Monikulttuurisuutta hyödyntävä lähestymistapa 

Monikulttuurisuus on jo pitkään ollut oleellinen ja tunnettu osa kieltenopetusta. 

Sen useita eri ilmenemismuotoja yhdistää yksi asia: verrataan erilaisia kulttuurisia ilmiöitä ja pyritään kehittämään strategioita, joilla voi reflektoida tilanteita, joissa eri kulttuuritaustaiset ihmiset kohtaavat.