A framework of reference for pluralistic approaches

FREPA ja kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta hyödyntävä lähestymistapa

Yleiskuvaus FREPAsta

Mikä FREPA on? FREPA tarjoaa kattavan kuvauksen ja käytännön esimerkkejä siitä, miten kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta ja niihin liittyviä osaamisalueita voidaan parhaiten kehittää opetuksessa. Näin ollen FREPA:n kautta pyritään saavuttamaan Euroopan neuvoston ehdottamat tavoitteet kieli- ja kulttuuritaidoissa.

Mitä tarkoitetaan monimuotoisilla lähestymistavoilla? Käsite viittaa didaktiseen toimintatapaan, jossa käytetään useampaa (kuin yhtä) kieltä tai kulttuuria tai näiden varianttia samanaikaisesti. Tätä voi verrata.

Kenen tulisi tietää FREPA:sta? Aineenopettajien, opettajankouluttajien, päättäjien, opetussuunnitelmien ja opinto-ohjelmien laatijoiden, oppikirjojen laatijoiden.

FREPA tarjoaa:

  • systemaattisen kuvauksen osaamisalueista ja voimavaroista (tiedot, taidot, asenteet), joita voi kehittää kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden näkökulmista.
  • verkossa olevan opetusmateriaalipankin
  • verkossa olevan opettajien koulutusmateriaalipaketin (opettajaksi opiskeleville tai täydennyskoulutukseen osallistuville)

Monikielisyyttä hyödyntävä lähestymistapa kieliin ja kulttuureihin 

Kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta hyödyntävällä lähestymistavalla tarkoitetaan didaktiikkaa, jossa otetaan opetuksessa käsiteltäväksi useita eri kielen tai kulttuurin variaatioita samaan aikaan, Tätä voi verrata //  perinteisempään lähestymistapaan, jossa yhtä kieltä tai kulttuuria käsitellään muista kielistä ja kulttuureista erillisenä, omana yksikkönään. Tällaisia lähtökohdiltaan yksikielisiä (tai –kulttuurisia) menetelmiä suosittiin etenkin silloin, kun strukturaalisia, ja myöhemmässä vaiheessa niin kutsuttuja kommunikatiivisia, metodeja vielä kehiteltiin, ja kieltenopetuksessa pyrittiin välttämään kaikenlaista kääntämistä tai äidinkieleen nojautumista.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on kieltenopetuksessa syntynyt neljä kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta hyödyntävää lähestymistapaa. 

Tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta

Lukuisissa  eurooppalaisissa projekteissa on sovellettu käsitettä  ”tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta” laajemmin seuraavan määritelmän pohjalta: ” tietoisuutta kielellisestä monimuotoisuudesta käytetään kuvaamaan lähestymistapaa, joka huomioi opetustilanteessa kielet, jotka eivät yleisesti ottaen ole koulun opetusohjelmassa”. Tämä ei kuitenkaan rajaa ulkuopuolelle muita kieliä: lähestymistavassa huomioidaan varsinaiset opetuskielet sekä kaikki muut kielet, joita opiskellaan. Koulun kontekstissa käytettävien kielten lisäksi huomiota kiinnitetään myös muihin kieliin  tai kielen variantteihin, joita ympäristössä on havaittavissa tai joita oppilaiden perheissä käytetään, mistä tahansa maailman kolkasta ilman minkäänlaisia rajauksia. 

Johtuen niiden kielten suuresta määrästä, joiden kanssa oppilaat joutuvat tekemisiin – usein jopa muutamia kymmeniä – tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta lienee monimuotoisista (pluralistisista) lähestymistavoista äärimmäisin. Sitä alettiin alun perin kehittää, jotta koululaiset jo koulutaipaleen alussa havahtuisivat kielelliseen monimuotoisuuteen ja siihen, että heillä itsellään on useita eri kotikieliä. Näin voidaan kattavammin tunnustaa ja huomioida kielet, jotka tulevat lasten mukana koulumaailmaan. Kyse on eräänlaisista kouluun tulevien lasten valmistavista oppikokonaisuuksista, joita on erinäisissä alakouluissa laadittu. Mutta toiminta tukee tietysti kaikkia kouluaikaisia kieliopintoja.

Ranskankielinen termi l’éveil aux langues (tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta)  - ymmärrettynä samansisältöisesti kuin Evlang- ja Jaling –hankkeissa  - linkittyy läheisesti E. Hawkinsin 1980-luvun Britanniassa lanseeraamaan kielitietoisuuden käsitteeseen. Nykyään kuitenkin éveil aux langues –käsite ymmärretään ennemminkin kielitietoisuuden alakäsitteeksi. Kielitietoisuuden parissa tuotetaan enemmän psykolingvistista tutkimusta kuin pedagogista, eikä ilmiöön välttämättä liitetä sitä, että oppilas toimisi useampien kielten kanssa. Jotta tämä näkökulma tulisi selkeämmin esille, ne, jotka toimivat käsitteen éveil aux langues parissa, käyttävät mieluummin englanninkielistä termiä awakening to languges (suom. tietoisuus kielellisestä monimuotoisuudesta).

Sukulaiskielten välisten suhteiden ymmärtäminen

Lähestymistavassa, jota kutsutaan sukulaiskielten välisten suhteiden hyödyntämiseksi,  harjoittelussa on mukana kaksi tai useampia samaan kieliperheeseen kuuluvaa kieltä (romaaniset, germaaniset, slaavilaiset kielet jne). Yksi kielistä on oppilaalle tuttu joko kotoa, koulun opetuskielenä tai hänen opiskelemanaan kielenä. Tässä lähestymistavassa huomio kiinnitetään systemaattisesti reseptiivisiin eli ymmärtämisen taitoihin. Näin siksi, että uuden kielen ymmärtämisen taitoja voi suhteellisen helposti kehittää etsimällä samankaltaisia piirteitä jo osaamistaan kielistä. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö vastaavaa tekniikkaa voisi käyttää myös tuottamistaitojen kehittämiseksi.

90-luvun loppupuolella tällä alalla tehtiin romaanisella kielialueella uraauurtavaa työtä aikuisopiskelijoiden parissa (mukaan lukien korkeakouluopiskelijat), kuten myös Saksassa, Skandinaviassa ja slaavilaisissa maissa. Euroopan tasolla useita hankkeita oli tukemassa Euroopan unioni. Esimerkkejä näistä hankkeista löytyy joistakin materiaaleista, jotka tukevat tietoisuutta kielellisestä monimuotoisuudesta, mutta yleisesti ottaen kouluissa ei juurikaan ole hyödynnetty sukulaiskielten välisten suhteiden ymmärtämistä.

Aiemmin osatun hyödyntäminen uusien kielten oppimisessa

Eri kielten yhteyksiä hyödyntävällä pedagogisella lähestymistavalla autetaan oppijoita rakentamaan yhteyksiä koulussa virallisesti opetettavien tai käytettävien kielten välillä. Keskeisenä tavoitteena on käyttää hyödyksi jo osattuja asioita ja siirtää ne opittaviin asioihin: koulun opetuskielen hallintaa käytetään hyväksi, kun opitaan ensimmäistä vierasta kieltä, josta karttuvaa tietoa voi edelleen hyödyntää, kun yritetään omaksua toista kieltä jne. ja sama pätee myös päinvastoin. Tässäkään lähestymistavassa ei jätetä huomioimatta oppijoiden kotikieliä, etenkään silloin, kun ne ovat mukana opetusohjelmassa. Näin ollen yhdellä oppilaalla voi olla kaksi (tai jopa kolme-neljä) kieltä, joita ”käsitellään” samanaikaisesti.

Eri kielten yhteyksiä hyödyntävää pedagogiikka on jo 80-luvun alussa hyödyntänyt E. Rouelt. Samantapaisia ajatuksia on esitetty ns. German after English –projekteissa, joissa kumpikin kieli on ollut oppijan vieras kieli (ks. Tertiary language –tutkimukset). On myös tutkittu, millä keinoin koulun virallisen kielen voi linkittää vieraan kielen opintoihin kielten välisiä yhteyksiä hyödyntävästä näkökulmasta. Myös kaksikielinen koulutus voi ammentaa kielten linkittämisestä ohjaamalla oppilaat hyödyntämään kielten välisiä yhteyksiä kaikkien oppiaineiden tunneilla. 

Monikulttuurisuutta hyödyntävä lähestymistapa

Monikulttuurisuus on jo pitkään ollut oleellinen ja tunnettu osa kieltenopetusta. 

Sen useita eri ilmenemismuotoja yhdistää yksi asia: verrataan erilaisia kulttuurisia ilmiöitä ja pyritään kehittämään strategioita, joilla voi reflektoida tilanteita, joissa eri kulttuuritaustaiset ihmiset kohtaavat.

Mitä ovat osaamisalueet ja voimavarat?

Käsite osaamisalue tarkoittaa tässä seuraavaa:

    • osaamisalueet liittyvät tilanteisiin, monimuotoisiin tehtäviin, joilla on sosiaalinen ulottuvuus. Näin ollen osaamisalueet ovat tilannesidonnaisia ja niillä on sosiaalista merkitystä;
    • ne ovat kokonaisuuksia, jotka eroavat haastavuudeltaan:
    • niissä suoriutuminen edellyttää osallistujalta erilaisia yksilöllisiä voimavaroja (resursseja), jotka perustuvat yksilön tietoihin, asenteisiin ja taitoihin sekä ulkoisia tekijöitä (resursseja), joita ovat esimerkiksi sanakirjat, viestin välittymisen kanavat jne.

FREPA:n osaamisalueisiin ja voimavaroihin liittyvät kuvaukset voidaan jakaa pääasiallisesti kahteen eri luokkaan:

  1. kyky/taito tulla toimeen kielellisesti ja kulttuurisesti itselle hiukan vieraammassa toimintaympäristössä
  2. kyky/taito rakentaa ja kehittää itselleen kielellisesti ja kulttuurisesti monimuotoisia toimintatapoja

FREPA pyrkii osoittamaan, mitä voimavaroja voidaan kehittää kunkin osaamisalueen kautta. Voimavarat esitetään kuvaimien (descriptors) kautta.

Voimavarat (tiedot, asenteet, taidot):

Käsitteellä voimavarat viitataan yleensä henkilön yksilöllisiin voimavaroihin. 

Yksilöllisiä voimavaroja (aivan kuten ulkoisten voimavarojen hyödyntämistä, muttei kuitenkaan osaamisalueita) voidaan kehittää tilanteissa tai tehtävillä, jotka ovat ainakin osittain kontekstiin sitomattomia.

Osaamisalueisiin viitataan pääsääntöisesti sosiaalisen kielenkäytön tilanteissa/tarpeissa, kun taas voimavarat tuntuvat liittyvän enemmänkin kognitiiviseen (kehitys) psykologiaan.

Näin ollen nimenomaan osaamisalueista   on kysymys silloin, kun pyritään suoriutumaan jostakin tehtävästä. Voi kuitenkin olla, että yksilö pystyy tiettyyn pisteeseen asti tunnistamaan ja luettelemaan omat voimavaransa ja niiden tason. Myös koulutuksessa keskitytään enemmän niihin.

Mistä FREPA-kuvaimet löytyvät?

Kuvaimet löytyvät eri tavoin ja eri kielillä:

  • tältä sivustolta hypertekstinä, jolloin niiden selaaminen on yksinkertaisempaa. 
    Ne ovat saatavilla joko englanniksi (klikkaa tämän sivun yläreunassa olevaa välilehteä otsikolla Descriptors), tai ranskaksi (Descripteurs), tai saksaksi (Deskriptoren).
  • asiakirjasta nimeltä FREPA – Competences and resources     
    Katso tämän sivun yläreuna, välilehti otsikolla Components (englanniksi) / Éléments (ranskaksi) / Instrumente (saksaksi) 
  • tältä sivustolta kokonaisuuden alla otsikolla FREPA – Tables of descriptors across the curriculum. Myös täällä kuvaimet näkyvät hypertekstinä mutta siten, että ne voi samalla sijoittaa graafisesti oppijan opetussuunnitelmaan.
    Ks. tämän sivun yläreuna, välilehti otsikolla Components (englanniksi) / Éléments (ranskaksi) / Instrumente (saksaksi) 

Materiaalipankki 

FREPA-materiaalipankki –palvelusta löytyy opetusmateriaaleja, joissa käsitellään kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta. 

Tämän useita eri kieliä sisältävän kokoelman tarkoitus on auttaa opettajaa löytämään luokkaansa aktiviteetteja, joiden avulla voidaan kehittää oppilaiden voimavaroja kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden alueella tietopohjan, asenteiden tai taitojen kehittämisen kautta. Kaikissa tarjolla olevissa materiaaleissa viitataan suoraan voimavarakuvaimiin siten, kuin ne ovat löydettävissä FREPA:sta. 

Materiaalipankkiin pääsee joko englanninkielisen (välilehtiotsikko Teaching materials) tai ranskankielisen palvelun (Matériaux didactiques) kautta.

Alla joitakin esimerkkejä tarjolla olevista materiaaleista suomeksi.

 

Materiaalipankissa olevat opetusmateriaalit

Netissä oleva koulutusmateriaali on tarkoitettu opettajille (ja opettajankouluttajille), jotka haluavat itsenäisesti opiskella FREPA-materiaalien käyttöä. Materiaaleja voi käyttää joko oppitunnin valmisteluvaiheessa tai luokassa.

Koulutusmateriaali koostuu neljästä eri moduulista:

0. FREPA Discovery module (FREPA:n lähtökohdat) 

Moduulin tarkoitus on asettaa materiaalin käyttäjä itse oppijan asemaan ja ohjata pohtimaan, mitä monimuotoisuudella tarkoitetaan silloin, kun siitä puhutaan kieli- tai kulttuurikontekstissa. Lisäksi käyttäjä tutustuu FREPA:n tarjoamiin välineisiin.

1. FREPA and educational language policies (FREPA ja kielikoulutuspolitiikka)

Moduulissa keskitytään pohtimaan, miten kieliammattilaiset sijoittavat FREPA:n nykypäivän kieltenopetukseen tai –oppimiseen, etenkin siitä näkökulmasta, missä määrin pystytään vastaamaan opetukselle asetettuihin tavoitteisiin.

2. FREPA as an instrument in challenging pedagogical situations (FREPA:sta apua pedagogisesti haasteellisiin tilanteisiin)

Moduulissa esitellään, miten opettaja voi käyttää FREPA:a ja kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta korostavaa lähestymistapaa konkreettisena apukeinona tilanteissa, joihin koulussa ja opetuksessa nykyisin enenevissä määrin joudutaan.

3. FREPA as an instrument to develop classroom projects (FREPA:n soveltaminen projektityöskentelyyn)

Moduulissa esitellään, miten FREPA:a ja kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta voi soveltaa koulun tai luokan projekteihin, joihin liittyy kieli- tai kulttuurirajat ylittävä ulottuvuus.

Koulutusmateriaaleihin pääsee joko englanninkielisen (välilehtiotsikko Teaching materials) tai ranskankielisen palvelun (Matériaux didactiques) kautta.